Mestarin kurssi täytti odotukset

Sienalaiset Radoslaw Grytan opissa – Mestarin kurssi täytti odotukset

Saarijärven taiteilijaseura Siena viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhlavuottaan. Eräs juhlavuoden kohokohdista oli Radoslaw Grytan vetämä kuvanveisto kurssi, joka järjestettiin Pajupuron koululla.

Kuvanveistoa Leningradin Repin Instutuutissa sekä Krakovan ja Suomen taideakatemioissa opiskellut Gryta on muun muassa kuvataiteen valtionpalkittu taiteilija, joten ei ole yllätys, että Sienan sihteeri Suvi Hyppönen oli perjantaina tyytyväinen viikon antiin.

– Grytan ohjaus on yksilöllistä. Hänellä on pedagoginen kyky löytää ihmisestä tämän ilmaisuvoima. Ja koska hän on myös performanssitaiteilija, hän on hyvin monipuolinen, Hyppönen sanoo.

Kurssi kuin visuaalinen päiväkirja

Luokassa vallitsee rento, jopa leppoisa tunnelma. Jokainen kurssilainen on syventynyt omaan työhönsä. Gryta kiertää luokassa, pysähtyy välillä, antaa muutaman ohjeen ennen  kuin jatkaa seuraavan luo.

Kurssi on edennyt päiväkirjamaisesti. Joka päivä on jatkettu jotain edellispäivänä aloitettua. Gryta on rohkaissut oppilaitaan improvisoimaan, avaamaan silmiään ja hakemaan työhön uusia näkökulmia.

– Olen aiemmin tehnyt vain pieniä veistoksia, joten minulle tämä on superisoa, Sienan puheenjohtaja Heini Tenokosti kertoo.

Tenokosken puusta, oksista ja rautalangasta rakentama taideteos hätyyttelee jo luokan kattoa. – Aluksi ajattelin, että tämä on ruminta mitä olen tehnyt. Työ alkoi kuitenkin elämään, nyt olen joka päivä tehnyt tähän uuden kerroksen.

Edellinen kurssi 1980-luvulla

Rennosta tunnelmasta huolimatta Pajupurolla tehdään töitä tosissaan. – Gryta on todella tiukka. Hänen viestinsä on, että inspiraatiota on turha jäädä odottelemaan. On vain tehtävä töitä, Hyppönen sanoo. 1980-luvulla nuori kuvanveistäjä Gryta opiskeli Kain Tapperin ohjauksessa Taideakatemian koulussa. Siteet Saarijärvelle syntyivät tuolloin. – Silloin vedin kuvanveistokurssia edellisen kerran. Välillä ei ollut hyviä oppilaita, sen vuoksi olen nyt vasta täällä, Gryta kertoo virnistäen niin, ettei kuulija voi olla täysin varma, kuinka tosimielellä kommentti on lausuttu.

– Minulta kysyttiin kerran, mikä on asemani kuvataiteen kentällä. Vastasin, että jos verrataan armeijaan, jossa on vänrikki, luutnantti ja kenraali, niin minä olen kardinaali.

– Torstai 17. kesäkuuta 2010 | Sampo-lehti | Maria Latokartano